Hämärä  Kylä

 

24-vuotias  Sara Aaltola katsoi itseään peilistä  ja mutristi huuliaan jatkaen kullan punaisten hiuksiensa harjausta. Hiukset ylettyivät olkapäiden  yli. Sara laski harjan meikkipöydälle  ja  sitoi tukkansa poninhännälle. Samassa puhelin soi. Sara huokaisi tuskastuneena ja meni vastaamaan.

-    Haloo. Sara vastasi puhelimeen. Puhelimessa  oli ensin hiljaista  sitten ääni kysyi.

-    Mihin sinä katosit  Sara?

-    Anteeksi mitä, en minä mihinkään ole kadonnut.

-    Missä sinä sitten olet ollut? Miten sinä selvisi siitä verilöylystä. Ääni kysyi.

-    Mistä verilöylystä te  puhutte? Sara kysyi.

-    Gardeenian verilöylystä  tietenkin. Ääni vastasi.

-    Nyt te olette kyllä erehtynyt, minä en ole koskaan ollut siellä. Samassa yhteys katkesi, Sara huokaisi kohautti olkiaan sulki puhelimen ja meni keittiöön. Saran tiibetinspanieli  Toffee  nosti unisena päätään  se nukkui  keskellä keittiön lattiaa.

-    Voi  sinua Toffee , milloin sinä opit nukkumaan  korissasi. Sara nuhteli koiraansa ilkikurisesti. Toffee kohotti päänsä ja heilautti  toista  korvaansa.

-    Älä esitä et sinä mitään ymmärtänyt. Sara sanoi ja alkoi keittää  teetä. Sara söi aamiaisen  ja  oli  juuri  lähdössä  töihin  kun  puhelin  soi  taas.  Sara meni  vastaamaan.

-    Haloo? Sara sanoi.

-    Onko  neiti  Sara  Aaltola? Virallisen  kuuloinen  ääni  kysyi.

-    Kyllä  minä  olen.

-    Olen ylikonstaapeli  Kaskela. Onki Herra  Benjamin  Maaninen  soittanut  teille  tänä  aamuna?

-    Kyllä minulle joku mies soitti mutten  ole  varma  oliko  se  juuri  se  Maanisen mies. Miten  niin?

-    Koska  tämä  Benjamin  Maaninen  löydettiin kuolleena  puoli tuntia  sitten.

-    Voi  hyvä  luoja. Voinko  olla  jotenkin  avuksi? Sara  kysyi.

-    No  pääsisittekö  tulemaan  asemalle? Konstaapeli  kysyi.

-    Minä olen kyllä  juuri  lähdössä  töihin  mutta  voin  tulla  töiden  jälkeen  iltapäivällä. Sara  vastasi.

-    Se  sopii  ihan  mainiosti  neiti  Aaltola. Sara  sulki  puhelimen  ja  lähti  töihin. Sara  työskenteli  paikallisessa city-lehdessä.

-    Huomenta  Tina. Sara sanoi päivystävälle  sihteerille astuessaan toimituksen  alullaan .

-    Huomenta  Sara. Tina  vastasi.

-    Mikä tilanne täällä on? Sara kysyi tutkiessaan  päivän tehtävät  listaa.

-    Pomo  on  riehunut  koko  aamun. Tina sanoi  naputellen  kirjoitus konetta

-    No mikä sitä ukkoa nyt risoo? Sara kysyi ottaen oman työtehtävä listansa kansiosta.

-    Siivoojat sähläsivät arkisto kaapien siivouksen  kanssa. Tina vastasi.

-    Mitä he tekivät. Sara kysyi.

-    No heillä menivät arkistokansiot sekaisin. Sen seurauksena urheilusivujen  kansio meni sääsivujen osastolle ja sääsivujen kansio meni urheilusivujen osastolle. Tina sanoi.

-    Ihmekös  lehdessä luki että wilnan osa valtiossa sataa jalkapalloja ja  sumu voitti auringon 1-0 tenniksessä.

-    Sinun ei kannata sanoa tuota pomolle         hän luulee että mokellus ei päätynyt lehteen. Juuri kun Sara oli lähdössä työhuoneeseen puheli soi ja Tina vastasi hetken kultua Tina huikkasi saralle.

-    Sara voisitko viedä talous osastolle työ kansion.

-    Mikäs siinä. Sara vastasi ja otti kansion.

-    Tina… voisitko antaa minulle oikean työkansion? Sara pyysi.

-    Miten niin? Minähän annoin sen jo. Tina vastasi ihmeissään.

-    Annoit minulle kyllä kansion. Sara sanoi.

-    No sitten hän kaikki on hyvin. Tina sanoi.

-    Muuten kyllä mutta minunhan piti viedä työkansio talous osastolla…

-    Niin? Tina sanoi kysyvästi.

-    Sinä annoit minulle televisio ohjelma osaston kansion. Sara sanoi ivallisesti.

-    Hups olen pahoillani tässä oikea kansio.

-    Kiitos nähdään lounaalla Tina. Sara huikkasi ja lähti. Talous osaston toimisto oli Saran huonetta vastapäätä Sara koputti oveen ja astui sisään.

-    Terve Olavi … missä Greg on? Sara sanoi antaen kansion pöydän ääressä istuvalle noin 36-vuotiaalle miehelle.

-    Hän on katolla. Olavi vastasi.

-    Miksi ihmeessä? Sara kysyi

-    Hänen vaateensa kastuivat aamulla käytävässä kun hän kompastui siivoajien vesisankoon. Hän yrittää kuivata vaateitaan katolla.

-    No parempi kai sekin kuin se että hän yrittäisi  saada puluja puhumaan. Sara sanoi huoaten. Samassa 24-vuotias mies kipusi ikkunasta sisään.