lauantai, 14. helmikuu 2009
1. Jos pidän siitä, se on minun.
2. Jos se on suussani, se
on minun.
3. Jos pystyn ottamaan sen sinulta, se on minun.
4. Jos se oli minulla juuri äsken, se on minun.
5. Jos se on
minun, se ei voi olla sinun.
6. Jos pureskelen jotain
palasiksi, kaikki palaset ovat minun.
7. Jos se vain
näyttääkin siltä että se on minun, se on minun.
8. Jos näin
sen ensin, se on minun.
9. Jos leikit jollakin ja laitat sen
maahan, siitä tulee automaattisesti minun.
10. Jos se on
rikki, se on sinun.
Hämärä Kylä
24-vuotias Sara Aaltola katsoi itseään peilistä ja mutristi huuliaan jatkaen kullan punaisten hiuksiensa harjausta. Hiukset ylettyivät olkapäiden yli. Sara laski harjan meikkipöydälle ja sitoi tukkansa poninhännälle. Samassa puhelin soi. Sara huokaisi tuskastuneena ja meni vastaamaan.
- Haloo. Sara vastasi puhelimeen. Puhelimessa oli ensin hiljaista sitten ääni kysyi.
- Mihin sinä katosit Sara?
- Anteeksi mitä, en minä mihinkään ole kadonnut.
- Missä sinä sitten olet ollut? Miten sinä selvisi siitä verilöylystä. Ääni kysyi.
- Mistä verilöylystä te puhutte? Sara kysyi.
- Gardeenian verilöylystä tietenkin. Ääni vastasi.
- Nyt te olette kyllä erehtynyt, minä en ole koskaan ollut siellä. Samassa yhteys katkesi, Sara huokaisi kohautti olkiaan sulki puhelimen ja meni keittiöön. Saran tiibetinspanieli Toffee nosti unisena päätään se nukkui keskellä keittiön lattiaa.
- Voi sinua Toffee , milloin sinä opit nukkumaan korissasi. Sara nuhteli koiraansa ilkikurisesti. Toffee kohotti päänsä ja heilautti toista korvaansa.
- Älä esitä et sinä mitään ymmärtänyt. Sara sanoi ja alkoi keittää teetä. Sara söi aamiaisen ja oli juuri lähdössä töihin kun puhelin soi taas. Sara meni vastaamaan.
- Haloo? Sara sanoi.
- Onko neiti Sara Aaltola? Virallisen kuuloinen ääni kysyi.
- Kyllä minä olen.
- Olen ylikonstaapeli Kaskela. Onki Herra Benjamin Maaninen soittanut teille tänä aamuna?
- Kyllä minulle joku mies soitti mutten ole varma oliko se juuri se Maanisen mies. Miten niin?
- Koska tämä Benjamin Maaninen löydettiin kuolleena puoli tuntia sitten.
- Voi hyvä luoja. Voinko olla jotenkin avuksi? Sara kysyi.
- No pääsisittekö tulemaan asemalle? Konstaapeli kysyi.
- Minä olen kyllä juuri lähdössä töihin mutta voin tulla töiden jälkeen iltapäivällä. Sara vastasi.
- Se sopii ihan mainiosti neiti Aaltola. Sara sulki puhelimen ja lähti töihin. Sara työskenteli paikallisessa city-lehdessä.
- Huomenta Tina. Sara sanoi päivystävälle sihteerille astuessaan toimituksen alullaan .
- Huomenta Sara. Tina vastasi.
- Mikä tilanne täällä on? Sara kysyi tutkiessaan päivän tehtävät listaa.
- Pomo on riehunut koko aamun. Tina sanoi naputellen kirjoitus konetta
- No mikä sitä ukkoa nyt risoo? Sara kysyi ottaen oman työtehtävä listansa kansiosta.
- Siivoojat sähläsivät arkisto kaapien siivouksen kanssa. Tina vastasi.
- Mitä he tekivät. Sara kysyi.
- No heillä menivät arkistokansiot sekaisin. Sen seurauksena urheilusivujen kansio meni sääsivujen osastolle ja sääsivujen kansio meni urheilusivujen osastolle. Tina sanoi.
- Ihmekös lehdessä luki että wilnan osa valtiossa sataa jalkapalloja ja sumu voitti auringon 1-0 tenniksessä.
- Sinun ei kannata sanoa tuota pomolle hän luulee että mokellus ei päätynyt lehteen. Juuri kun Sara oli lähdössä työhuoneeseen puheli soi ja Tina vastasi hetken kultua Tina huikkasi saralle.
- Sara voisitko viedä talous osastolle työ kansion.
- Mikäs siinä. Sara vastasi ja otti kansion.
- Tina… voisitko antaa minulle oikean työkansion? Sara pyysi.
- Miten niin? Minähän annoin sen jo. Tina vastasi ihmeissään.
- Annoit minulle kyllä kansion. Sara sanoi.
- No sitten hän kaikki on hyvin. Tina sanoi.
- Muuten kyllä mutta minunhan piti viedä työkansio talous osastolla…
- Niin? Tina sanoi kysyvästi.
- Sinä annoit minulle televisio ohjelma osaston kansion. Sara sanoi ivallisesti.
- Hups olen pahoillani tässä oikea kansio.
- Kiitos nähdään lounaalla Tina. Sara huikkasi ja lähti. Talous osaston toimisto oli Saran huonetta vastapäätä Sara koputti oveen ja astui sisään.
- Terve Olavi … missä Greg on? Sara sanoi antaen kansion pöydän ääressä istuvalle noin 36-vuotiaalle miehelle.
- Hän on katolla. Olavi vastasi.
- Miksi ihmeessä? Sara kysyi
- Hänen vaateensa kastuivat aamulla käytävässä kun hän kompastui siivoajien vesisankoon. Hän yrittää kuivata vaateitaan katolla.
- No parempi kai sekin kuin se että hän yrittäisi saada puluja puhumaan. Sara sanoi huoaten. Samassa 24-vuotias mies kipusi ikkunasta sisään.
Opettelen tvasta joten alkuun voi olla nuivaa mutta tekstiltyy.
Kommentit